JaakkoKorpi-Anttila http://www.xn--hammaslkri-w5aab.net/kamin/kaminiitto.html

Se on kesä ja lavatanssikausi


" :,: Kyllä ne muaki sinne / hyppelemähän veis' / jos ne tietäis' että mull' on lehmä. :,: / Vaan kun eivät tierä, / niin ei myöskään vierä, /pahaakos sen lehmällisen kerjää. //"

 

Erkki Piirto edellä mainitussa laulussaan 'Flikkaan polska' kuvaa sattuvasti niitä sosiaalisia tuntoja, joita tanssilavoilla itse kullakin saattaa mielessä ailahdella varsinkin, jos on aavistuksen luonnonsuojelema ja flaksi on hiukan siitä tai jostain muusta syystä hakusessa:

 

Kansanlaulut oli siten kyseessä humalaisten renkipoikien jollotukset tai tyttöjen puoliruokottomat ikävälaulut ovat olleet usein niin juhlallisten virsisävelten kuin ikivihreiden tanssisävelten taustalla. Esimerkiksi monetkaan argentiinalaiset tangot eivät edes nykymaailmassa olisi painokelpoisia alkuperäismuodoissaan.

 

Lavatanssin kokemisessa on huumaa aivan eri tavalla kuin tanssiesityksen katselemisessa. Lattialla olemme pääosan esittäjiä. Oma fyysinen kokemus ruokkii ja henkevöittää omaa mielikuvitusta ja tunnemaailmaa monikertaisesti enemmän ja kauemmin kuin pelkän esityksen katselu.

 

Kun tanssikappale on ohi kummankin tanssijan tunteet ryöppyävät ja vilistävät omissa mielikuvitusmaailmoissaan. Edellisen kolmen minuutin aikana on tunnettu tuskaa, jännitystä, iloa, harmia, pettymystä ja tyydytystä. Hetken on oltu eri paikassa ja ajassa ja nyt on taas palattu takaisin - takana on toisen kanssa jaettu hetki puhumatta mitään. On saatu jotain uhraamatta mitään. On koettu toisen intensiivistä tunnetta paljastumatta.

 

Tavalliset ihmiset hakeutuvat tanssipaikoille kokemaan tanssin mysteeriä, sen melankolista makeutta, herkkää ja sensuellia aistimusta sekä sosiaalista tyydytystä ja lisäoppimisen halua. Maailma on täynnä ahdistusta ja se näyttää vain lisääntyvän. Sydän pakahtuu. Tanssi tuo ainakin hetkeksi takaisin lapsuuden ajan iloisuuden ja huolettomuuden, joiden tenho saa kasvot loistamaan ja vartalon kukoistamaan.

 

Juttu on hyvä lopettaa alkulaulun viimeiseen realistiseen värssyyn:

":,: Menin luttihin maata ja / jätin oven haata ja / orottelin poikia perähäni. :,: / Aamulla heräsin ja / yksin makasin, / voi piru kun mun pisti nenähäni. //"

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa