JaakkoKorpi-Anttila http://www.xn--hammaslkri-w5aab.net/kamin/kaminiitto.html

El Choclo, Kiss of Fire, Tulisuudelma, Sataman tango

Ensimmäisen maailmansodan aikaan, jolloin vielä upporikkaista sanottiin, että rikas kuin argentiinalainen, eräs merkittävä henkilö Argentiinasta oli virallisella valtiovierailulla Saksassa. Viralliseen seremoniaan kuuluu tietysti kansallishymni. Se soitettiin. Jälkikäteen selvisi myös isännille, että soitettu kappale oli El Choclo.

Tarkkaan ei tiedetä, milloin Ángel Villoldo sävelsi tangon El choclo, mutta ensi kerran kappale esitettiin vuonna 1903 Buenos Airesin ravintolassa "El Ameiricano", tosin kuulutettiin sen olevan kriolitanssia, koska talon isäntä ei pitänyt tangosta. Edelleen elää myytti, että sävellysvuosi oli 1898.

Ángel Villoldon sisar, Irene Villoldo, on myöhemmin kertonut, että El Choclo oli olemassa oleva lain rajan kahta puolta kulkeva, lähinnä parituksella elantonsa ansainut punatukkainen mies, joka vaikutti Lavallen kaupunginosassa. Sana el choclo tarkoittaa maissin tähkää, arkikielessä sillä on toinenkin mekitys. Koska tähkän päässä kasvaa punaisia ohuita kuituja, niin punapäiset miehet usein saivat tämän lempinimen.

Kun Villoldo 1905 kirjoitti sanat tähän tangoonsa, ei hän millään lailla vihjannut tähän parittajaan. Vasta vuonna 1947 tango sai Enrique Santos Discépolon maailmanmainetta niittäneet sanat: 'Con este tango que es burlón y compadrito ..'. Ensimmäisen kerran sen lauloi Libertad Lamarque meksikkolaisessa elokuvassa "Gran casino". Elokuvan ohjasi Luis Buñuel ja pääosassa oli Tita Merello.

Kiss of Fire eli Tulisuudelma, tunnetaan amerikkalaisena tangona, tekijöiksi vuonna 1952 merkittiin Lester Alien ja Robert Hill. Kenellekään, joka oli kuullut Ángel Villoldon 'El choclon', ei jäänyt epäselväksi, että he olivat kopioineet melodian Villoldolta. Louis Armstrong äänitti tämän Kiss of Fire kopioversion 19.3.1955 ja siitä tuli menestys. Samanniminen elokuva ilmestyi myös loppuvuodesta. Tämän jälkeen pääsivätkin asianajat töihin, sillä tekijänoikeuksista käytiin ankara kiista, jonka pääosin voitti Argentiinalainen osapuoli.

Olavi Virran 200sta tangoäänitteestä Tulisuudelma on tunnetuin ja rakastetuin tango. Vuonna 1953 yhdessä Metro-Tyttöjen kanssa Virta äänitti tämän kappaleen, johon Tapio Kullervo Lahtinen eli 'Kullervo' oli laatinut sanat, jotka noudattivat melko tarkkaan Alien & Hillin englanninkielistä versiota.

Niin että miksikö El Choclo tuli puheeksi? Meitä oli kolme paria Soukan palvelutalolla pitämässä vanhuksille pientä tanssituokiota iltapäiväkahvin lomassa. Tangoksi olimme valinneet tämän.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Mainio kirjoitus ja mainio tango. Louis Armstrongin versio on tietenkin levytetty ennen Virtaa, 19. maaliskuuta 1952 Coloradon Denverissä. Bändissä soittivat Russ Phillips, Barney Bigard, Donald Ruffell, Marty Napoleon, Dale Jones ja Cozy Cole.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Piti oikein lähteä katsomaan, mistä olin mahtanut vetäistä noita päivämääriä. En enää löytänyt lähteitäni, mutta ilmeisesti mainitsemani Amstrongin versio ei ollut ensimmäinen hänen levytyksensä.

Muuten Sataman tango on Tapani Kansan esitys vuodelta 1999, käännöksen Discepolon sanoista on tehnyt Ahti Taponen. Levyn rakenne muistuttaa kovasti Julio Iglesiasin levyä 'Tango' vuodelta 1996. Vahinko, ettei T. Kansan levy saanut kovin suopeaa vastaanottoa, minusta se on hyvä levy.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kreolisana toi heti mieleen Louis Armstrongista kirjoitetun kirjan. Kreolit, tietyn ajan muusikoita ja ajan henkeä.

Kirjassa uskalletaan käyttää sanaa negro. Meilläpä se olisi täysin kielletty san.

Kirjasta jazz blogistani tiedot, jos kiinnostaa.

Jaakko kiva luettava tämä blogisi.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Muistelen hämärästi, että kreolilla tarkoitetaan Latinalaisessa-Amerikassa, esimerkiksi Argentiinassa, syntynyttä valkoisten siirtolaisten, erityisesti espanjalaisten jälkeläistä. Toisin sanoen paikallista eliittiporukkaa.

Sana negro tulee kreikasta ja suomennos on kai musta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kielenä kreoli onkin melkoisen monipuolinen ja kiinnostava: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kreolikieli

Näin se lie aikanaan linkkautunut myös ihonväiin.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Louisianassa kreoleilla tarkoitettiin nimenomaan sellaisia, joiden sukuperimässä oli sekä latinalais-eurooppalaisia että länsiafrikkalaisia aineksia. Toisinaan erotettiin ryhmä "colored creoles" niistä, jotka olivat selvemmin pelkästään ranskalaisia tai espanjalaisia.

Jazzin perustajien joukossa värillisiä kreoleja oli paljon: Jelly Roll Morton, Papa Celestin, Kid Ory, Sidney Bechet...

Louis Armstrong oli niin sanotusti täysin musta.

Termejä Negro music ja Negro literature käyttivät 1960-luvulle asti Martin Luther King, Duke Ellington, W. E. B. DuBois ja monet muut.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #8

Kiitos paljon tietopaketista Jari-Pekka.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila Vastaus kommenttiin #8

>#8/J-PV:
Criollo / -a: persons born in South American colonies of european parents (often extended to mixed Spanish / American ancestry). Also people of 'land' - that is, the interior and rural areas. (Marta E. Sviglianonin kirja Tango Passion s. 240).

En ollut lukenut tuota laajennusosaa ja kuvittelin heidät mestitseiksi (esp. mestizo; Wikipedia).

Kiitokset oikaisuista.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #11

Ei se nyt niinkään oikaisu ollut kuin täydennys. Ymmärrettävistä historiallisista syistä termillä on eri merkitys Argentiinassa ja muualla Etelä-Amerikassa kuin Louisianassa ja Karibian saarilla. Vanhan kansan koulukirjatermeillä Etelän kreolit ovat usein mestitsejä ja Karibian kreolit mulatteja. Tai olivat.

Käyttäjän amgs kuva

Kiitos Jaakko, tästä kirjoituksesta. Luin, että Choclo tarkoittaa Argentiinan päin maissia. Toiset sanovat, että choclo on aivan muuta. ;)

Yhden kaverin kanssa kävimme vähän ennen vappua yhdessä vanhaikodissa tanssimassa. Me tanssimme mm. bachataa. Hienoa, että muutkin käyvät noissa paikoissa.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

>#7/AMGS "..choclo on aivan muuta."

Huomasin jälkikäteen, että lause oli huonosti muotoiltu ja "..arkikielessä sillä on toinenkin mekitys" viittasikin punapäihin, siis miehiin. Ei tullut korjattua. Kiitokset tarkkaavaisuudesta.

PS/edit: Meillä oli salsa 'jälkilämmittelynä', koska sitä voi mukavasti hytkytellä miten vain. Bachatassa on iloinen kiva muusiikki; osaan siitä vain perusaskelluksen.

Hannu Töyri

Löytyi tällainen tieto

'Kreolit' ja 'neekerit'

Ennen kuin amerikkalaiset ostivat Louisianan alueen (New Orleans) v. 1803, aluetta hallinneet ranskalaiset ja espanjalaiset olivat sallineet suhteellisen vapaamieliset oltavat. New Orleansissa oli vapaita mustia jo 1700-luvun alkupuolella, ja rotujen väliset avioliitot olivat suhteellisen yleisiä. Värillinen väestö oli jakaantunut kahteen osaan: kreoleihin ja neekereihin. Kreolit olivat vaaleaihoisia mustia, joiden asema oli melko lähellä valkoisten asemaa. Neekereiksi kutsuttiin mustia, jotka polveutuivat suoraan orjista. Ranskaa puhuvat kreolit olivat usein hyvin koulutettuja, ja heillä oli myös mahdollisuus musiikkiopintoihin. Kreoleilla oli jopa oma sinfoniaorkesteri ja ooppera. Kreolien asema heikkeni 1800-luvun puolivälissä, mutta heidän erikoislaatuinen kulttuuriperimänsä, jossa sekoittuivat ranskalaiset, espanjalaiset ja myös afrikkalaiset vaikutteet, oli tärkeässä osassa jazzin synnyssä. Monet ensimmäisistä jazzmuusikoista olivat kreoleja.

Ensimmäinen merkittävä valkoinen jazzmuusikko, trumpetisti Bix Beiderbecke (1903–31), oli Armstrongin ohella 1920-luvun tärkeimpiä jazzmuusikkoja. Hänen pidättyväinen tyylinsä antoi mielenkiintoisen vastakohdan Armstrongin voimakkaalle ja aggressiiviselle soitolle. Beiderbecke yhdisti New Orleansin ja Chicagon vaikutteita mm. eurooppalaisen taidemusiikin ja erityisesti impressionismin tyylikeinoihin.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa