JaakkoKorpi-Anttila http://www.xn--hammaslkri-w5aab.net/kamin/kaminiitto.html

Erään sukulaispojan Krimin reissu

Krimin niemimaa on nykyisin otsikoissa ja sukunimistä on ollut keskustelua palstalla, niin tuli mieleeni noin 20 vuotta sitten kuulemani tarina.

Napoleonin sotien jälkeen myös Kokemäelle tuli venäläistä sotaväkeä. Kokemäen erään talon tytär Anna (s. 1791) ihastui Kokemäen kartanoon majoitettuun venäläiseen nuoreen upseeriin 'Nikolaihin' (nimi keksitty) sillä seurauksella, että Anna synnytti 1814 pojan, joka sai nimekseen Adrian.

Nikolai palasi Pietariin kenraalin uraa tekemään ja Anna naitettiin pitäjän toiseen taloon Erkki Mikonpojalle. Heille syntyi poika, mutta syystä tai toisesta Adrian sai talon aikanaan. Adrian nai kolmannesta talosta Esterin, heidän yhdeksäs eli nuorin lapsistaan oli Frans (s. 1863, k. 1941?), johon tätini seuraava kertomus keskittyy. (En ota vastuuta totuusarvosta.)

Frans pääsi ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta ja hakeutui kadettikouluun, minkä vuoksi joutui sotilaskoulutukseen Krimille. Heitä oli siellä kolme suomalaista kaveria, jotka järkyttyivät sotilaskoulutuksen kovuudesta siinä määrin, että päättivät karata. Eräänä synkkänä yönä pojat sitten hiippailivat varuskuntalinnoituksen muuria kohti, mutta vartiomies huomasi kiipeilijät ja toimi annettujen määräysten mukaan sillä seurauksella, että yksi kavereista sai kuolettavan osuman. Frans ja toinen kavereista onnistuivat pääsemään karkuun ja ottivat suunnan kohti pohjoista.

He vaelsivat kävellen ja junavaunujen katoilla kohti Moskovaa. Tieto karkureista oli saavuttanut siellä viranomaiset ja pakoreitti kulki välillä hyppien talojen katoilta toisille ja sokkeloisissa kortteleissa. Lopputuloksena kuitenkin oli, että pojilla oli viralliset hilut ranteissa ja sitten mentiin selliin odottamaan kyytiä Pietariin keisarilliseen Špalernajan uudehkoon tutkintavankilaan, mikä ei ollut niitä kaikkein miellyttävimpiä majapaikkoja.

Špalernajassa viruessaan Fransin mieleen muistui isoisänsä 'Nikolai', jonka tiesi olevan korkea upseeri siihen aikaan. Frans kirjoitti tälle kirjeen, jossa kertoi kuka oli, tunnusti tekonsa ja katui kolttosiaan. Muutamaan viikkoon ei tapahtunut mitään, mutta sitten sellin ovi avattiin ja pojat pistettiin rautoihin, kuljetettiin asemalle ja työnnettiin junan vankivaunuun. Pojille tuli mieleen, että lumenluontia Siperiassa on tiedossa ja niin sitä kölköteltiin viikon verran määränpäätä kohti.

Sitten vankivaunun ovi avattiin, samoin kahleet. Pojat tirkistelivät maisemia ja tulivat siihen johtopäätökseen, etteivät taida ollakaan Siperiassa. Selvisi, että he olivat Kokemäen asemalla, missä heidät jätettiin 'oman onnensa nojaan' ilman viranomaisia.

Myöhemmin Frans asui Kiuruvedellä ja Paattisissa sekä toimi (tosin oli muuttanut nimensä) kansakoulun opettajana muun muassa Eurassa ja Rymättylässä.

* * *

PS. Helsingin rautatietorin Wäinö Aaltosen Aleksis Kiven muistopatsaan mallina tätini mukaan oli Fransin veljenpoika, joka sairasti keuhkotautia ja kuolikin tähän tautiin jokin aika patsaan paljastuksen (1939) jälkeen. [Lisäys 2.2.15: Patsaan kasvonpiirteet kuitenkin ovat Albert Edelfeltin piirustuksesta, joka puolestaan perustuu E.A. Fossellin tekemään kuvaan.]

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ihmeellisiä ovat ennenkin olleet joidenkin ihmisten tiet. Miksi ei tässäkin olisi todellisuuspohjaa.

Elijas Bijur

Minusta tuo kaikki tuntuu hyvin mahdolliselta. Muistetaan vain mm. Mannerheimin seikkaileva elämä suuressa maassa.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

→ #1 & #2
Jätin pois tästä tarinasta tarkat nimet ja syntymäajat sekä kylien ja talojen nimet siltä varalta, että joku voi vaikkapa tuntea piston sydämessään.

Tätini oli tosi skarppi mummo ja tuntui harrastavan tietyssä mielessä sukututkimusta. Muistissaan vikaa hänellä ei ollut eikä taipumusta liioitteluun, pajunköyden syöttämiseen tai virren veisuuseen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Juuri tuollaisena minäkin isoäitini muistan kuin viimeinen lausessi kertoo. Paljon tarinaa kuulin lapsuudessani niin punaisista kuin valkoisistakin ja perheen asumisesta eri kartanoissa. Isoisäni oli `pehtoori` ja kartanot suuria kunnes saivat hankittua oman maatilan Lohjalta. Myös sen menettivät toisen henkilön velkojen takaamiseen. Olenkin aikanaan kirjoittanut kaikkea mitä olen isoäitini puheista muistiini tallentanut. Onneksi.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Venäjän laajenemispyrkimysten vuoksi käytiin Krimin sota 1853-1856. Tekosyynä Nikolai I käytti vaatimusta suojella kristittyjä Balkanilla. Tässä on jotain analogiaa nykyisen Venäjän kohdalla.

Krimin sota sai alkusysäyksensä Venäjän ortodoksien ja Osmanien valtakunnan kiistasta Venäjän vaadittua osmaneita hyväksymään Venäjän keisarin kaikkien osmanien valtakunnassa asuvien kristittyjen suojelijaksi.

(Lähde: Wikipedia)

Tämä Fransin seikkailu osuu vuoden 1885 kahta puolta.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset