JaakkoKorpi-Anttila

Oopperan syyskausi alkoi osaltani

Kimmo Leppälän orkesteri solistinaan oopperalaulaja Aki Alamikkotervo käynnistivät kuluvan syyskauden Oopperan teetanssit räväkästi. Ne osuvat joka kuukauden ensimmäiselle keskiviikolle (klo 15-17). Siitä on vuosia, kun lämpiössä oli tanssijoita vain muutama kymmenen paria, nyt oli joka sopukka täynnä. Eikä syyttä. Niin orkesterilla kuin solistilla on vuosien takaista lavatanssitaustaa siinä märin, että osaavat valita niin ikivihreät kappaleet kuin temmot tanssijoiden mukaan.

Alamikkotervon laulamana ’Hopeinen kuu’ ja ’Tango d'amore’ saivat monen osallistujan silmäkulmaan herahtamaan kaihon kyyneleen nuoruusvuosien muistuessa mieleen. Leppälän puhallinsoittimet kruunasivat tahdit niin, että musiikki kantoi eikä tanssijan tarvinnut tehdä paljoakaan muuta kuin antoi musiikin ja laulun viedä mennessään.

Lavatanssin kokemisessa on huumaa aivan eri tavalla kuin tanssiesityksen katselemisessa. Lattialla olemme pääosan esittäjiä. Oma fyysinen kokemus ruokkii ja henkevöittää omaa mielikuvitusta ja tunnemaailmaa monikertaisesti enemmän ja kauemmin kuin pelkän esityksen katselu. Tanssijat kiertävät tanssilattiaa vastapäivään musiikin tahdissa. Vartalot asettuvat vastakkain ja koskettavat toisiaan korostaen ilmassa väreilevää inhimillisyyttä. Tanssi tyydyttää musiikin tahtiin yhdessä liikkumisen kanssa inhimillisiä tarpeita.

Tunnettua on, että paritanssi stimuloi aivoalueita, jotka säätelevät mielialaa, prosessoivat ja tallentavat ympäröivää tilaa sekä liikkeiden koordinaation informaatiota luoden mahdollisuuksia mielikuvan laajentamiselle. Tuttu musiikki, liikunta ja sosiaalinen kosketus vapauttavat onnellisuuteen liittyviä hormoneja estäen masennusta sekä a laukaisee stressiä.

Mikkotervoperän löysin kartalta Tervolasta Kemijoen itärannalta. Solisti itse kertoi lähtevänsä ajamaan taas synnyinseudulleen samana päivinä. Pitävät kuulemma veljeslauman tapaamisen sukuyhdistyksen merkeissä. Yhdistyksellä on oikein nimikin, joka on otettu tilan nimen mukaan. Nimi puolestaan kuvastaa tsaarinaikaisen kartoittajan paikallisen oppaan vääräleukaisuutta. Vuonna 1989 Alamikkotervo voitti kolmannen palkinnon Timo Mustakallio -laulukilpailussa. Vuonna 1997 hänet nimettiin Vuoden oopperasolistiksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa