Punaupseerien nousu ja tuho
Forssassa vuonna 1954 syntynyt, sotahistorian dosentti, Nato-kannattaja Markku Salomaan väitöskirjan nimi oli ’Punaupseerit’ (1992). Hän on muokannut siitä tänä vuonna ilmestyneen luettavamman 559-sivuisen version ’Punaupseerien nousu ja tuho’ (Otava).
Maailmasotien välillä Pietarin kansainvälisessä sotakoulussa opiskeli 1643 suomalaista, joista 1402 koulutettiin punaupseeriksi. Kadettikoulusta valmistui samaan aikaan Suomen armeijan palvelukseen 1571 upseeria.
Suomen kansalaissodassa teloitettuja on kirjattu olleen 9720, joista 1424 on valkoisia. Leireillä kuoli 13446 ja heti vapautuksen jälkeen vielä 613 punaista. Kadonneita lasketaan olleen 2193, joista osa varmaan on teloitettuja. Rajan yli paenneiden määräksi arvioidaan yli 10 000 henkeä.
Kirjoittaja kuvaa varsin lennokkaasti suomalaisten edesottamuksia niin Kronstadtin kapinan tukahduttamisessa, revolveriopposition selvittelyissä, Kiimasjärven operaatiossa kuin läskikapinassa. Stalinin puhdistukset alkoivat 30-luvun alussa ja huipentuivat 1937-1938. Karhumäen, Petroskoin, Leningradin ja Moskovan alueilla suomalaisia tai suomalaistaustaisia teloitettiin Petroskoin yliopiston dosentti Irina Takalan mukaan 11 346. Joka tapauksessa teloitettujen määrä oli niin suuri, että ilman näitä puhdistuksia talvisota olisi voinut olla Suomelle kohtalokas.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)
Onko muuten tarkempaa tietoa siitä, jotta miksi Goba hyökkäsi ukrainalaisilla joukoilla ainakin pohjoisessa? Sitähän on väitetty, jotta Leningradin alueen aukkaita pidettiin liiaksi suomalaisiin myönteisesti suhtautuvina. Onkohan tässä mitään perää?
→ 1/PR: ".. Leningradin alueen asukkaita pidettiin liiaksi suomalaisiin myönteisesti suhtautuvina .."
En osaa vastata kysymykseesi, mutta arvaan, että Stalinilla ei ollut suomalaistaustaisia joukkoja. Marssi Ouluun piti olla enempi paraatimarssi, joten siihen kelpasi mikä porukka tahansa. Taustaksi kuitenkin:
Lokakuussa 1925 Petroskoihin perustettu Karjalan pataljoona laajennettiin Karjalan erilliseksi jääkäriprikaatiksi vuodenvaihteessa 1930-1931, sen komentajana oli seuraavat neljä vuotta punaupseeri, ahvenanmaalaissyntyinen, entinen teekkari Eyolf Mattsson. Kansalliset joukko-osastot lakkautettiin vuoden 1935 tietämillä. Marraskuussa 1939 ryhdyttiin kiireesti haalimaan Akseli Anttilan divisioonaan puhdistuksissa säilyneistä reserviläisistä. Kokoon saatiin 13405 miestä, joista suomalaisia oli 8367, karjalaisia 4533 ja loput 505 venäläisiä upseereja. Saman tien sitä alettiin laajentamaan armeijakunnaksi, jonka vahvuus oli myöhemmin 28 000 miestä ja joista aika moni ei täyttänyt rintamakelpoisuutta. AK:n ohjevahvuus oli 80 000.
Kommentoi 2 kommenttia