JaakkoKorpi-Anttila

Pyhimyksiä, onko heitä?

Chilen pääkaupungin Santiagon lentokentän nimeksi eräät kansanedustajat vuonna 2010 esittivät Nobel-kirjailija Pablo Nerudan mukaan tämän nimeä. Toisten mielestä Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut chileläinen Gabriela Mistral olisi parempi vaihtoehto. Lentokenttiin on ikuistettu eri maissa suurmiehiä kuten Kennedy, Ben Gurion, Leonardo da Vinci ja Mozart. Nerudan omaelämäkerrassa on yksi sivu, joka on tehnyt asiasta vaikean ja vastustusta riittää. Vuonna 1929 hän oli Ceylonissa eli nykyisessä Sri Lankassa Chilen konsulina ja omien sanojensa mukaan makasi asuntonsa erään palvelijan väkisin.

Nerudan talossa ei ollut muuta käymälää kuin laskiämpäri, joka mystisesti joka aamu oli tyhjä ja pesty. Eräänä varhaisaamuja asia selvisi hänelle. Nuori kuvankaunis alhaisrotuinen tamilineito kävi hoitamassa hänelle määrätyn tehtävän. Nerudan seurasi neidon toimia aikansa, mutta kerran hän tarttui neitoa voimakkaasti ranteista, he katsoivat toisiaan silmästä silmään, yhteistä kieltä kun heillä ei ollut, hetken päästä he olivat alasti Nerudan sängyssä. Aktin ajan neito makasi kuin kuvapatsas ja silmät auki. Myöhemmin tämä hyväksikäyttö ei toistunut ja Neruda palasi aikanaan Chileen. Asiaa olisi hautautunut, ellei runoilija itse olisi asiaa paljastanut.

Tarina kuvastaa, kuinka ainakin ennen kuuluisuudet saivat tehdä rikoksia, joista tavallinen kansalainen olisi muitta mutkitta tuomittu telkien taakse. Muita esimerkkejä seksuaalirikoksista ovat esimerkiksi Woody Allenin ja Roman Polanskin tapaukset. Nykymaailmassa ei enää synny pyhimyksiä kuin sieniä sateella ja siten taidemaailmassa kuuluisuus on korvannut pyhimyksellisen koskemattomuuden lain edessä. Nykypyhimyksiä, neroja ja muita suurmiehiä harvoin näkee istuvan syytettyjen penkillä vastaamassa seksuaalisista rötöksistään. Näillä pyhimyksillä on oikeus käyttäytyä huonosti ellei pahemmin ilman pelkoa joutua teoistaan vastuuseen samassa mitassa mitä tavalliset tallaajat.

Kansalainen Ricardo Reyes, paremmin tunnettu nimellä Pablo Neruda, teki rikoksen, joka tuomitaan kaikkialla maailmassa, mutta hän ei joutunut siitä vastuuseen. Kukaan ei selvittänyt menikö nuoren tamilineidon koko elämä tämän vuoksi pilalle, hän ei ehkä päässyt enää naimisiin, tuliko hän ehkä raskaaksi ja joutui elättämään yksin lapsensa. Tästä puolesta vaietaan kaikkien pyhimysten kohdalla.

Lähde: https://elpais.com/elpais/2019/04/05/opinion/1554482230_841769.html

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Neruda kuvasi myös NL:a propagandistisen ihailevaan sävyyn, ts. valehteli (Tunnustan eläneeni).Kävin juuri katsomassa Tsaarin Morsiamen, jonka tekijä oli meriupseeri, mutta yksinvallan vastustaja, ja Nikolai II kielsi teoksen. Oikea taide ei liehittele vallanpitäjiä koskaan.

Allen nai ottotyttärensä, mutta se vissiin ei juridisesti ollut rikos?

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa