JaakkoKorpi-Anttila

Kaikki blogit puheenaiheesta Suomen kieli

Kiitos, ei enää kömpelöä uussanaa "juurikin"!

Kiitos, ei enää "juurikin" ! Nyt on useita vuosia kuultu tätä kömpelöä "sanapahkuraa". Perinteinen "juuri"-adverbi, jota me suuret ikäluokat olemme tottuneet käyttämään,  tarkoittaa jo yksin tietyn asian korostamista ja riittää sellaisenaan oikein hyvin. "Juurikin" on  sitä paitsi epälooginen tavan tai määrän ilmaus: pääte -kin tekee "juuri"-sanan jo sinällään kohdentavan merkityksen absurdiksi.

Kieli hortoilee - inhimillinen tekijä kielen kehityksessä

Kun villivihannesten keräily tuli muodikkaaksi jokin aika sitten, tuli kansan tietoisuuteen jännä sana kuvaamaan tätä harrastusta: hortoilu, hortoilla. Se juontaa tässä merkityksessä vierasperäisestä sanasta horta, joka tarkoittaa villivihannesta. Meillähän on myös toinen verbi hortoilla, joka tarkoittaa jonkinlaista päätöntä epävakaista kulkemista.

Demokratian riemujuhla on syvällä kulttuurissamme

Maantuntemuksen kurssilla voi ottaa esille ajankohtaisia asioita. Politiikka ja erityisesti puoluepolitiikka ovat sellaisia aiheita, joita on syytä lähestyä täällä opetuksessa hienovaraisesti ja kevyesti. Politiikka ja puolueet ovat udmurttilaisille opiskelijoille melko vieras asia.

Kuka pilasi Jorman nimen?

Professori Janne Saarikivi, Ylen Aamu-tv:n Jälkiviisaista tuttu mies, kertoo uudessa kirjassaan (Suomen kieli ja mieli, Teos 2018) esimerkkejä siitä, miten kieli muuttuu. Vanhat nimetkin ovat menettäneet entistä hohtoaan. Ennen monista vanhemmista tuntui hyvältä antaa lapsilleen nimeksi esimerkiksi Yrjö, Uuno tai Antero.

Kierros Hietaniemessä 150-vuotiaan suomenkielisen Maamme-laulun kunniaksi

Tänään on kulunut 169 vuotta siitä, kun kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin ruotsiksi riimittämä Vårt land laulettiin ensi kerran Fredrik Paciuksen sävelin 13. toukokuuta 1848. Tällöin ei laulettu meille tuttuja suomenkielisiä säkeitä ”Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi sana kultainen!”, sillä niiden aika koitti vasta 19 vuotta myöhemmin, vuonna 1867. Kääntäjät toivat lauluun isänmaan nimen ja vieläpä sen ensi riville. Suomeksi maa oli siitä pitäen Suomi, eikä enää vain ”Maamme, maamme, isänmaamme”.

Puoliväliriihessä keppiä ja porkkanaa

Taidan tästä lähteä puoliväliriiheen. Siellä saa kuulemma keppiä ja porkkanaa. Joku kyllä huomautti, että älä mene, sillä siellä on kova rähinä kuin hollituvassa.

Maatalouden osuus kutistuu kutistumistaan, mutta politiikan kielessä maatalouskulttuuri elää ja voi hyvin. Jos pitkään Suomesta poissa ollut tulisi yhtäkkiä takaisin ja kuuntelisi uutisia, hän varmaan ihmettelisi, missä sellainen puoliväliriihi on. Jossain on myös kehysriihi. On myös aivoriihi ja ideariihi.

Ihmiskokeita tekoälytutkimuksen luonnollisen kielen oppimisen osa-alueella

Lähdin tekemään tätä pienimuotoista tutkielmaa ensinnäkin elokuvassa Arrival esitetyn hypoteesin innoittamana. Se on lyhyesti, että kieli olisi tärkein työkalu tai ase, joka älyllisellä olennolla voi olla. Ylitulkitsin sitä siten, että kieli olisi yhtä kuin äly. Cogito ergo sum, ajattelen, siis olen. Nykytieteen alkusanat, joita ei olisi voitu sanoa ilman kieltä.

Niemisen Jalmarin miehiä ollaan

Sain 66 vuotta sitten, hollantilaisisäni kautta, (suomalaisittain) kohtuullisen vaikean sukunimen: schepel eli sepeli, po-finski. Netin vahoista ilmoituksista löytyi oheinen "vanhan liiton" reklaami, joka liittyy hieman tuohon sukunimeen ja on sen verran hauskaa, että laitan tänne.

Mitä Nokia sinulle merkitsee?

Kukaan ei ole onnistunut selittämään, mistä Nokian nimi tulisi, jos ei nokinäädästä. Toinen asia on, mitä eläintä keskiajalla nokinäädäksi kutsuttiin.

Saattaa hyvin olla, että "nois" tai "nokinäätä" ei alun perin viitannut salaperäiseen mustaan soopeliin vaan majavaan. Suomessa ei ole monta luonnollisempaa padon paikkaa kuin Nokianvirta.

Nokian nimen eläinperäisyyden epäilijät selittävät joskus, etteivät sen kummemmin majavat kuin soopelitkaan ole sellaisia laumaeläimiä, että niitä riittäisi antamaan nimen kokonaiselle taajamalle.

Julkaise syötteitä