JaakkoKorpi-Anttila http://www.xn--hammaslkri-w5aab.net/kamin/kaminiitto.html

Oisko vielä pariin juttuun mahdollista oikaisua saada..

 

Roomalaisten näkökulmasta israelilaiset olivat änkyrää ja kapinaherkkää kansaa. Vähän samaan tapaa, mitä olen ymmärtänyt venäläisten ajattelevan suomalaisista. Kapinalliset ja muut rosvot olivat vuosikymmenten saatossa ryöstelleet roomalaisten ja heille myötämielisten juutalaistemppelien muonavarastoja ja pitäneet erityisesti majaa pohjoisessa Jordan-virran kahta puolta vaikeakulkuisilla vuoristoalueilla.

 

Roomalaisten pinna katkesi lopullisesti keisari Vespasianuksen aikaan ja yhdessä poikansa Tituksen kanssa he ojensivat juutalaisia kovalla kädellä, joten vuosi 68 oli ankeaa aikaa niin Juudean, Galilean kuin Syyrian maakunnissa asuville juutalaisille. Jerusalem hävitettiin ja saman kohtalon koki Betsaida, jossa noin 40 vuotta aiemmin oli 5000 ihmistä ruokittu viidellä leivällä ja kahdella kalalla.

 

Ajan saatossa aina silloin tällöin rikospoliisilta on jäänyt aikakirjoihin merkintä 'Selvittämättä'. Teoretisointini perusteella en pitäisi mahdottomana, jos historiantutkijat löytäisivät papyruksia, joiden mukaan Syyrian maaherran alueella Betsaidan varuskunnan muonavarastoista olisi mystisellä tavalla hävinnyt elintarvikkeita merkittäviä määriä. Samantyyppinen asiakirjamerkintä saattaisi löytyä Kaanaassa sijaitsevan juutalaistemppelin kirjanpidosta: tynnyri viiniä (n.400 l) oli hävinnyt ilman, että varkaita olisi saatu kiinni, mutta epäilyjä oli tiettyyn suuntaan, koska eräässä häätilaisuudessa juopuneita oli ollut tavallista runsaammin.

 

Paavin pankin entisen puheenjohtajan pohjoisamerikkalaisen arkkipiispan Paul Marcinkusin kuuluisa lause 'Pelkällä avemarialla kirkkoa ei johdeta' juontaa varmaan juurensa rahanryöstöön Jerusalemin temppelissä: joukon johtaja oli ensin saanut aikaan kaaoksen rahanvaihtopöytiä kaatelemalla ja apurit olivat pistäneet rahaa viittoihinsa. Tähän lopputulemaan juutalaistemppelin johto oli päätynyt ja pisti naamat muistiin myöhemmin asiaan palatakseen.

 

Pääsiäisenaikainen kulkuvälineen luvaton käyttöönotto uhkausta ja lievää pakottamista käyttäen on tiämmä osittain selvitetty, kun kirjoista löytyy tunnustukseksi tulkittu merkintä, että 'Herra tarvitsi sitä '. Aasi oli kuulemma myöhemmin pistetty lihoiksi, kun lampaita ei ollut riittävästi tarjolla.

 

(PS. Otsikko on lainattu E. Liikasen laulusta Kolmen konstin timpermanni.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Lähestyvä Pääsiäisen ihme

Keisari Augustuksen sisäpiiriin kuulunut historioitsija Titus Livius vuoden 26 eaa tienoilla julkaisi hieman tarkoitushakuisen laajan historiateoksen roomalaisista (Ab urbe condita, osat 1 ja 2 suomennos Marja Itkonen-Kaila):

Kesken Romuluksen pitämää sotaväen tarkastusta nousi myrsky ja ukonilma. Pilvi peitti kuninkaan eivätkä sotilaat pystyneet näkemään häntä. Kun ilma kirkastui, valtaistuin oli tyhjä. Lähimpänä olleet senaattorit vakuuttivat, että myrsky oli temmannut Romuluksen yläilmoihin.

Kansan keskuudessa liikkui kuitenkin huhu, jonka mukaan senaattorit olisivat itse asiassa silponeet Romuluksen. Kun Rooman kaupunki oli tästä syytä kuohuksissaan, eräs mies ilmoitti, että Romulus oli aamun sarastaessa laskeutunut taivaasta ja ilmestynyt hänelle. Mies kertoi: "Kun pelon ja kunnioituksen vallassa seisoin siinä ja rukoilin, että saisin katsoa häntä kasvoihin, hän sanoi: ’Mene ja ilmoita roomalaisille, että jumalten tahto on, että minun Roomani on oleva maanpiirin pääkaupunki. Heidän on sen vuoksi harjoitettava sotataitoa, ja heidän tulee tietää ja opettaa myös lapsilleen, ettei mikään inhimillinen mahti voi vastustaa Rooman aseita’. Tämän sanottuaan hän hävisi yläilmoihin."

Liviuksen toteamus: "On hämmästyttävää, kuinka suurta luottamusta miehen kertomus herätti ja kuinka paljon kansan ja sotaväen tuntemaa kaipausta lievitti se, että oli saatu vahvistus Romuluksen kuolemattomuudelle ", ansaitsee tulla vain paria sukupolvea ennen Jeesuksen aikaa esitettynä kannanottona otetuksi huomioon arvioitaessa opetuslasten suhtautumista Jeesuksen ylösnousemukseen. Markuksen evankeliumin teksti puolestaan päättyy tyhjän haudan havaitsemiseen ja pelästyneitten naisten välityksellä opetuslapsille annettuun lupaukseen kohdata ylösnoussut Jeesus (Mark. 16:8), jää ylösnousemuksen toteutuminen tekstin mukaan vain lupauksen – ja siis uskon – varaan.

Tuskin voidaan väittää, etteikö Jerusalemissa lukutaitoisten keskuudessa tunnettu Jeesuksen aikaan eli sukupolvea myöhemmin Liviuksen kirjoituksia. Tuttu on ylösnousemuskertomus myös muissa uskonnoissa.

(Lähde: Veijo Litzen, Tie Nikeaan, 2009)

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa