JaakkoKorpi-Anttila

Kuississiin sano Loimaan likka

Nyt kun ulkoruokintakausi on lavatanssijoiden osalta alkanut vapun alla, niin tulee mieleen kohtapuoleen lähes 70 vuoden takaiset harvat tanssireissut nöösipoikana Loimaan Pappisten lavalle. Vielä silloin ei tuo hameväen kyörääminen ollut päällimmäisenä mielessä, mutta hienoa ja ihmeellistä se oli päästä pällistelemään aikuisten ihmisten möyrimistä varsinkin juhannuksena.

Viime vuosina siellä käydessäni ajan hammas oli purrut merkittävästi paikkaan. Vanha lava oli lahonnut ja uusi rakennettu sekä järjestävä seura oli pokannut ’vuoden huvipaikka’-palkinnon. Ei enää näkynyt yhtään kansallispukuista viinanmyyjää, pusikoista ei kuulunut kortinläiskettä eikä loppuillasta edes tapeltu nurkan takana. Hengetöntä puuhaa tuo lavatanssi nykyään – sanoisin.

Tanssipaikoilla varmaan kohta järjestysmiehetkin palkataan vain sitä varten, että he hakevat seinäruusuja tanssimaan. Muuten syrjähyppynä, gigolo sanan merkitys vielä sata vuotta sitten oli pelkästään tanssipartneri. Pariisin tangomarkkinoilla vuosikymmenten saatossa sana sai sitten laajemman merkityksen. Niin se sivistys valtaa alaa.

Loimaalle palatakseni, minua viehättää alueen murre ja ajatuksenjuoksu. Eräs neitonen kertoili kerran flaksistaan eli tanssiin hausta seuraavaan tapaan: ”Kun mä’ panin seisten siinä lavan reunalla, niin kuississiin kylän komein karju haki vierestä”. Syvällisempi tulkinta jääköön lukijalle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Tosikolle tanssireissu voi olla kova paikka. Menimme kerran kimppakyydillä neljän hepun voimin tansseihin, Kuumola taisi olla paikan nimi. Kuskina oli ehta savolainen, tanhuasuun villapaitoineen, sarkatyyppisine housuineen ja vaaleine pitävartisine ja kippurakärkisine saappaineen pukeutunut nuorimies, nuoria toki kaikki silloin vielä oltiin.

Alkuilta meni hyvin, orkesteri soitti ja kaikki pääsivät tanssimaan silloin kun halusivat. Sitten kävi niin, että jollekin neitokaiselle ilmeisesti kuskimme asu oli liikaa ja hän antoi "nahkat". Katseli vain sivuun ikään kuin ei olisi nähnytkään. Silloin kuskimme muoto musteni.

Tämän jälkeen hän istui penkissä koko loppuillan, eikä suostunut edes puhvetin puolelle kahville sillä niin koville se otti. Ilta kului ja me muut tanssahtelimme ja vietimme iltaa normaaliin tapaan. Vielä pois lähtiessä kuskimme oli hiljainen, sen verran vain totesi että jo olj ilikiä ämmä.

Tilanne normalisoitui ja naurahteluja kuultiin vasta, kun kyydistä pois jäädessämme heitimme kukin vuorollaan kympin bensarahoiksi ja kehaisimme Opelin hyvää kyytiä ja osaavaa kuskia. Maanantaina ei kukaan halunnut muistella viikonlopun tanssireissua.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa